Siirry pääsisältöön

Tekstit

Elämä on...

Blogi on ollut erinäisistä syistä jo pitkään tauolla. Välillä -ihan ilman niitä puutarhatonttujakin- elämä vaan on! Nyt kuitenkin on aika pudistella pölyt blogista ja palata aktiivisempaan elämään ihan kaiken suhteen, kun näyttää tuo koronakin jo pikkuhiljaa laantuvan. Tälle keväälle on siis kaksi pentuetta suunnitteilla, tai toinenhan on jo hyvässä vaiheessa ja parin viikon päästä Exåress Pretty Cool "Ryyni", saapuu meille mammalomalle. Ryyni astutettiin ensimmäisen kerran helmikuussa 2021, ja kahden ensikertalaisen astutus sujui kuin oppikirjassa. Ultrassa jouduttiin kuitenkin pettymään, kun pentuja ei löytynytkään. Koska uros oli jo ikämies ja Ryynikin tässä vaiheessa jo nelivuotias, päädyttiin tutkimaan uroksen sperma keväällä ja lopputulemana olikin uuden sulhasen etsiminen. Sellainen löytyi, ja koska uroksella ei ollut vielä terveystarkit tehtynä, valittiin samalla myös varamies ja päätettiin astuttaa Ryyni seuraavasta juoksusta loppukesästä. Ryynipä päätti sitten lisät...

Kun lammaspiskit lampaille joutuivat...

Lauantaina 27.4. ajeltiin Seutulaan viettämään Exåress-paimennuspäivää. Osallistujia jälleen kerran ilahduttavasti niin idästä kuin lännestäkin, lyhimmän automatkan sai tällä kertaa ratin takana viettää kasvattaja itse, mutta olipahan ainakin kahvi kuumaa ja eväät sopivan viileitä kun oli lähellä tehtyä tarjolla. Vielä kun ei tässä vaiheessa vuotta omalla kasvimaalla kasva muuta kuin aamiais-sämpylätaikinassa olleet nokkoset, mutta hyvin maistuivat kuitenkin kaikki eväät :) Päivään osallistui kymmenen koirakkoa, näistä yhdeksän Exåress kasvattia ja kymppinä tietty meidän ruotsinserkku Merri. Jokunen koirista oli jo ehtinyt lampailla tätä ennen käydä kerran tai ehkä toisenkin, mutta aika noviiseja oltiin muuten kyllä. Paikkana Primal Sense Farm Vantaan Seutulassa ja kouluttajana Mia Artela. Paikka ihan jees, mutta toi kouluttaja! Ihan super, ei voi muuta kuin lämpimästi suositella!! Mahtavan hyvä koiran- ja ohjaajanlukutaito ja ensimmäisen "kädestä pidetyn" kierroksen...

Tupla ja Kuitti ja kuka se taas kaivoikaan itselleen uuden kuopan...

Tuplat poistuivat siis ennätysvauhdilla muonavahvuudesta ja kasvattaja on vieläkin ihan kuitti! Yksi pitkä viikonloppu ehdittiin viettää aurinkoisessa ja lämpimässä Budapestissa, kun siihen tarjoutui mahdollisuus kepon työmatkan ohella. Onneksi on tullut itsekin lisäännyttyä parin pikku-kepon verran, että on aina tarvittaessa "lapsityövoimaa" tarjolla kun kotiin jääville koirille tarvitaan hoitajia :D Syyskuun alussa autoilin Ruotsiin, toiveena toteuttaa pitkään hautunut pentuesuunnitelma kaksoisastutuksella. Ikävä kyllä suunnitelman toteutusta on jouduttu lykkäämään jo tovin muiden aikataulupäällekkäisyyksien vuoksi joten tuosta toivotusta suunnitelmasta toteutui lopulta vain se b-osio. Eli marraskuun alussa meille odotellaan syntyväksi pentuja yhdistelmästä Carnac's Tricky Tseen Ke "Robban" & Exåress Valentine Special "Essi". Koko matkan a:sta b:hen mietin mitä teen, mutta päädyin kuitenkin kokeilemaan miten käy sen puolen tunnin ajan joka ...

Hyperuricosuria in the Schapendoes breed

January 2017 one of my puppy buyers reported that her dog had been diagnosed with urate sediment in the dog ’ s urine. At that point I honestly answered that I had never before heard of urate problems in our breed. Working in the animal feed field, I am familiar with different types of urine stones and with how to avoid certain problems through feed and diet. Talking about urine stones, it ’ s crucial to separate between different types of stones! Only a few weeks later, I came across a discussion on social media about the same problem with other schapendoeses -- and there seemed to be quite a few of them! I therefore dediced to look into this matter in more detail. Neither of the parents of my litter had ever had any problems, but out of curiosity I decided to gene test the whole litter of eight puppies. Three healthy non-carriers, and five healthy carriers. Not quite the result I was expecting! Hyperuricosuria (HUU) is considered to be a disorder that was transmitted from wolve...

Vähän + Enemmän = Tupla?

All puppies have left the building! Kukaan ei roiku lahkeessa, lattiaharjassa tai mopissa. Y ö ll ä ei tarvitse hiipi ä vessaan toivoen, etteiv ä t pennut her ää . Aamulla voi nukkua jopa pidemp ää n kuin nelj ää n, eik ä ihan ensimm ä isen ä hommana tarvitse siivota lattioita … Toisaalta kukaan ei my ö sk ää n halua pusuttelemaan ja puremaan nen ää . Ei pentuhepuleita, ei loputtomia sylittelyhetki ä . Vieroitusoireitahan t ä ss ä siis jo pukkaa <3 Seitsem ä n kuukauden non-stop pentuaika on t ä lt ä er ää vihdoinkin p ää ttynyt! Ainakin hetkeksi … Kovasti odotettu kovan onnen Little-pentue syntyi maaliskuun alussa, kaksi narttupentua joista toisen tarinaa edellisess ä p ä ivityksess ä . Nyt Molly on jo omassa kodissaan ja Hilja saa vihdoinkin t ää ll ä meill ä kotona ansaitun paikkansa porukan ipanakoirana.  More-pennut syntyiv ä t kes ä kuun alussa em ä ns ä kodissa Kangasalla, jossa ne my ö s luovutusik ää n asti asuivat (t ä ss ä kohtaa voine...

Ihan ei mennyt kuten Strömsössä...

Kesäkuun 16. päivä. Kuuma lauantaipäivä Salon kaikkien rotujen näyttelyssä. Vajaa pari viikkoa siihen, että Molly (Exåress Little More Bite) pääsee muuttamaan omaan kotiinsa. Kotiin palattuani muut koirat olivat pihalla ja sinne menimme myös Ollin kanssa. Ja näinhän siinä sitten kävi... Koska juuri tapahtumahetkellä katsoin toisaalle, voin vain olettaa että Molly juoksi päin pihallamme olevaa metalliaitaa jonka seurauksena vasemman etujalan kyynär- ja värttinäluut murtuivat. Heti kävi selväksi, ettei kyseessä ollut mikään pikkujuttu joten matka jatkui Tammiston Evidensiaan. Hyväksi onneksi päivystävä eläinlääkäri oli ortopediaan erikoistunut, joten neljän tunnin päästä kotiuduttiin jalka lastoitettuna ja jatkosuunnitelmat varsin selvänä. Värttinäluun murtuman vuoksi päädyttiin leikkaukseen, jossa se korjattiin metallilevyllä. Leikkauksen suoritti 19.6. luotto-ortopedimme Mikael Morelius. Sitten alkoikin projektin vaikein osuus, eli Mollyn pitäminen rauhallisena. Tikkien pois...

Pikkuneidit

Pienet prinsessat (tai siis oikeammin naskalihampaiset lahkeenpainohirviöt) ovat vihdoinkin saaneet viralliset nimensä Suomen Kennelliiton jalostustietokantaan. Piiiiitkän pähkäilyn jälkeen pentueen nimiteema valikoitui isä-Elviksen mukaan. Yhdestä Elviksen lempparibiisistä löytyi sopivasti pienelle pentueelle Little-nimet. Mikään kiirehän nimien päättämisen kanssa ei ollut koska Exåress Little Less Bark "Hilja" jää meille kotiin ja Exåress Little More Bite "Molly" muuttaa uuteen kotimaahansa kunhan rokotukset ovat kunnossa. Neitokaisten kanssa on nyt nautiskeltu kauniista keleistä puutarhahommien parissa. Muun puuhailun ohessa on myös mietiskelty pentusuunnitelmia ja kun sekä omaan että haltijoiden aikatauluihin sopi paremmin aikaistaa Exåress Once In A Blue Moon "Muskan" ensi vuodelle suunniteltu pentue täksi kesäksi, päätimme niin tehdä. Mielenkiinnolla odotan tätä ensimmäistä pentuetta jossa molemmat vanhemmat ovat omia kasvatteja...

Koiranomistajan raskas vastuu

" Kun mummot kuolevat heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä, suojaavat heitä sateelta ja tuulelta ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen. Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia." Eeva Kilpi. Meidän bouviermummelit ovat nyt poissa. Jo viime keväänä tein päätöksen, että molemmat lähtevät samaan aikaan, niin äiti kuin tytärkin. Nyt oli aika tehdä tuo raskas päätös, poissa on kantanarttuni sekä ensimmäinen oma kasvattini. Tytöt saivat molemmat nukkua ikiuneen sylissäni omassa kodissaan ja ihana eläinlääkärimme Piia sopi tuhkaamon kanssa, että parivaljakko myös tuhkataan yhdessä.  Meillä täällä ruuhka-Suomessahan on muutenkin hyvät eläinlääkäripalvelut ja ihan erityisesti kotikulmilla Nurmijärvellä. Ihan loistava eläinlääkäriasema Taikatassu Klaukkalassa supermukavine henkilökuntineen ja tämän vuoden alusta saatiin vahvuuteen myös kotikäyntejä tekevä Piia Pekkola (www.elain...

Beauty, brains and bones!

Imatran näyttelyn jälkeiseen viikkoon mahdutettiin luustokuvia sekä MH-kuvauksia. Torstaina 5.4.2018 Albin (Carnac's Very Sharp Van Ness) ja Rilla (Exåress What A Feeling) kävivät ottamassa niinkutsutut seitinohuet iltapäiväkännit eläinlääkäriasema Taikatassussa Klaukkalassa. Eli tolkku pois ja Jonsku-lääkärin röntgenkatseen alle. Tottapuhuen ei Jonskulla mitään röntgenkatsetta ole, vaan ihan perinteisin kuvantamismenetelmin molemmilta kuvattiin lonkat, kyynärät ja selät. Albinin kuvien lähettämisessä Kennelliittoon lausuntoja varten oli jotain häikkää ja kuvat jouduttiin lataamaan uudestaan. Siksi tuloksiakin on tullut pätkittäin, ensimmäiset jo sunnuntai-iltana ja viimeiset tänään keskiviikkona aamupäivästä. Kaikki muu priimaa, paitsi Rillan vasen kyynärpää ykkönen. Mitään erikoista meidän silmämme eivät tuossa kyynärkuvassa nähneet, eikä Rilla ole koskaan tuota jalkaansa ontunut tai kevennellyt. Jossain sopivassa välissä kuvan saa vielä katsoa luotto-ortopedimme. Viralli...

Hattutemppu!

Viime vuonna maaliskuun loppupuolella ajelimme Lahden kansainväliseen koiranäyttelyyn. Exåress teamista näyttelyyn oli ilmoitettu kolme koiraa, kaksi schapendoesia ja yksi bouvier. Schapendoeskehässä esiintyi ruotsintuontimme Carnac's Tricky Tseen Ke "Robban" ja hollannintuontimme Marisa Diròsa van Hoefflaecken's Cocó "Marisa". Ja hienostihan meillä meni, Robban oli ROP ja Marisa VSP, ja kumpikin sai ensimmäisen cacibinsa. Cacib, eli Certificat d’Aptitude au Championnat International, on kansainvälinen serti joka jaetaan vain FCI:n kansainvälisissä koiranäyttelyissä Bouvierkehässä esiintyi oma kasvattimme Exåress Åriginal Power "Olli" yhtä hyvällä menestyksellä, ROP ja se ensimmäinen cacib. Cacibkellot lähtivät siis tikittämään yhtä vuotta ja yhtä päivää... Vuoden mittaan kolmikko on esiintynyt varsin menestyksekkäästi näyttelykehissä ja muut kansainväliseen valionarvoon tarvittavat saavutukset ovat kaikilla täyttyneet. Enää puuttuivat siis ...
” Mist ä toi sun kennelnimi oikein tulee … ? ” Ja ihan alkuun selitys mit ä kennelnimi tarkoittaa. Se ei siis tarkoita sit ä , ett ä sen haltijalla on erillinen kennelrakennus jossa koirat kesken ää n asuvat, vaan ett ä kasvattaja on k ä ynyt Suomen Kennelliiton kasvattajan peruskurssin hyv ä ksytysti l ä pi, anonut ja saanut kasvattajanimen eli kennelnimen. Kennelnimi on ik ää n kuin koirien sukunimi. Se ei suoraan kerro niiden vanhempia, mutta kertoo kenen vastuulla pennut syntyv ä t. Kenneli monesti miellet ää n koirahoitola -tyyppiseksi ammattimaiseksi toiminnaksi, vaikka suurin osa suomalaisista koirankasvattajista on ihan ns. kotikasvattajia. Niin my ö s meilläkin. Asuntomme alakerrassa on pieni kenneltila koirille, koirien pesuhuone, tarvikkeiden s ä ilytystila sek ä erillinen Pentula joka pentujen aikana ja my ö s v ä liaikoina toimii ty ö huoneenani. Noin kolmen viikon ik ä isin ä pennut em ä ns ä kanssa muuttavat kanssamme yl ä kerran asuintiloihin, joissa sijait...
Pentusuunnitelmia alkuvuodelle...! Vuoden ensimmäiset pentusuunnitelmat ovat nyt tehtynä ja taputeltuna kun astutusmatka on takana. Alunperin en ajatellut käyttää Nadinea itse, mutta kun palapelin muut palaset alkoivat löytää omat paikkansa, päädyimme Nadin toisen omistajan Arjan kanssa siihen, että astutan sen nyt tästä juoksusta. Alunperin urosvalintakin oli toinen, mutta viime vuonna alkaneen hyperurikosuria -projektin myötä jouduin vaihtamaan suunnitelmia ja etsimään uroksen joka sopisi Nadinelle niin luonteen, terveyden kuin ulkonäönkin osalta. Olen ollut supertyytyväinen viimekeväisen Feeling-pentueemme luonteisiin, joten kysyinkin niiden isän omistajalta Ewalta olisiko Elvis-isä käytettävissä ja jos olisi, voisiko sen testata. Ilokseni vastaus molempiin kysymyksiin oli kyllä  ja kun Elvis osoittautui hyperurikosurian osalta terveeksi, ei kantajaksi oli "plan B" sillä selvä! Sitten alkoikin osio "kuinka hulluja pidetään jännityksessä"! Nadinen juoksuje...

Kasvattajan pentuarkea

Pentuarki. Se ihanankamala aika, kun kodin valloittaa nelijalkainen karvakorva, jonka p ää asialliset el ä m ä nteht ä v ä t tuntuvat olevan sy ö minen, nukkuminen, pissaaminen, kakkaaminen ja kaikenlainen h ä sl ää minen. Naskalihampaat ovat kiinni milloin miss ä kin sallitussa tai kielletyss ä ja koiranleluja on ymp ä ri huushollia. Kasvattajan pentuarki on pitkä projekti, joka optimaalisessa tapauksessa huipentuu siihen, että pennut muuttavat omiin koteihinsa kun ne ovat täyttäneet seitsemän viikkoa. Aina ei kuitenkaan mene ihan näin, vaan pentuja voi jäädä kasvattajalle eri syistä. Kysyntä ja tarjonta eivät mahdollisesti kohtaa ja kotiin jää myymättömiä pentuja odottelemaan sen oman kotinsa löytymistä. Toisinaan kasvattaja haluaa jättää jonkun pennun kotiin tarkkailtavaksi ennen kuin se mahdollisesti myydään. Jotkut pennut pääsevät muuttamaan uuteen kotiinsa vasta myöhemmin mm. maahantuontimääräysten vuoksi. Yli luovutusikäisten pentujen kanssa arki on päivä päivältä haastavam...