Siirry pääsisältöön

Vähän + Enemmän = Tupla?


All puppies have left the building! Kukaan ei roiku lahkeessa, lattiaharjassa tai mopissa. Yöllä ei tarvitse hiipiä vessaan toivoen, etteivät pennut herää. Aamulla voi nukkua jopa pidempään kuin neljään, eikä ihan ensimmäisenä hommana tarvitse siivota lattioita

Toisaalta kukaan ei myöskään halua pusuttelemaan ja puremaan nenää. Ei pentuhepuleita, ei loputtomia sylittelyhetkiä. Vieroitusoireitahan tässä siis jo pukkaa <3

Seitsemän kuukauden non-stop pentuaika on tältä erää vihdoinkin päättynyt! Ainakin hetkeksi

Kovasti odotettu kovan onnen Little-pentue syntyi maaliskuun alussa, kaksi narttupentua joista toisen tarinaa edellisessä päivityksessä. Nyt Molly on jo omassa kodissaan ja Hilja saa vihdoinkin täällä meillä kotona ansaitun paikkansa porukan ipanakoirana. 



More-pennut syntyivät kesäkuun alussa emänsä kodissa Kangasalla, jossa ne myös luovutusikään asti asuivat (tässä kohtaa voinee jo sanoa onneksi!). Heinäkuun lopulla sieltä kotiutui Luhtajoelle maastamuuttaja Spexa odottelemaan muuttoansa länsinaapuriin.
Elokuun alussa syntyivät Double-pennut, jotka kaikki pääsivät muuttamaan omiin koteihinsa jo 7-8 viikon ikäisinä! Tätä pentuetta edeltävistä viidestä pentueesta kun lähtijöitä on ollut maan rajojen ulkopuolellekin ja se useimmiten tietää sitä, että pennut lähtevät vasta liki neljän kuukauden iässä.



Nyt nautitaan siis ainakin hetki siitä rauhasta, että kotona on ihan vaan ne meidän omat koirat. Tätä kirjoittaessa lähihorisontissa siintää jopa pienenpieni lomanenkin, mutta mihin ilmansuuntaan se tehdään, on vielä hetken auki!

Syyskuun kiireisiin mahtui myös Hannes Lohen ryhmän aineenvaihduntatutkimus täällä meillä Luhtajoella 17.9., ja upeasti 52 schapparia tuohon näytteenottoon osallistui!! Ihan huikea määrä 😊 Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille!

Loppuvuoden suunnitelmissa osallistuminen schappareiden syyskokoukseen moppitukkien mysteerisairauden merkeissä, Jyväskylä ja Messari ja ehkäpä ehkä myös jotain muuta… 😉

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on...

Blogi on ollut erinäisistä syistä jo pitkään tauolla. Välillä -ihan ilman niitä puutarhatonttujakin- elämä vaan on! Nyt kuitenkin on aika pudistella pölyt blogista ja palata aktiivisempaan elämään ihan kaiken suhteen, kun näyttää tuo koronakin jo pikkuhiljaa laantuvan. Tälle keväälle on siis kaksi pentuetta suunnitteilla, tai toinenhan on jo hyvässä vaiheessa ja parin viikon päästä Exåress Pretty Cool "Ryyni", saapuu meille mammalomalle. Ryyni astutettiin ensimmäisen kerran helmikuussa 2021, ja kahden ensikertalaisen astutus sujui kuin oppikirjassa. Ultrassa jouduttiin kuitenkin pettymään, kun pentuja ei löytynytkään. Koska uros oli jo ikämies ja Ryynikin tässä vaiheessa jo nelivuotias, päädyttiin tutkimaan uroksen sperma keväällä ja lopputulemana olikin uuden sulhasen etsiminen. Sellainen löytyi, ja koska uroksella ei ollut vielä terveystarkit tehtynä, valittiin samalla myös varamies ja päätettiin astuttaa Ryyni seuraavasta juoksusta loppukesästä. Ryynipä päätti sitten lisät

Hyperuricosuria in the Schapendoes breed

January 2017 one of my puppy buyers reported that her dog had been diagnosed with urate sediment in the dog ’ s urine. At that point I honestly answered that I had never before heard of urate problems in our breed. Working in the animal feed field, I am familiar with different types of urine stones and with how to avoid certain problems through feed and diet. Talking about urine stones, it ’ s crucial to separate between different types of stones! Only a few weeks later, I came across a discussion on social media about the same problem with other schapendoeses -- and there seemed to be quite a few of them! I therefore dediced to look into this matter in more detail. Neither of the parents of my litter had ever had any problems, but out of curiosity I decided to gene test the whole litter of eight puppies. Three healthy non-carriers, and five healthy carriers. Not quite the result I was expecting! Hyperuricosuria (HUU) is considered to be a disorder that was transmitted from wolve

Kun lammaspiskit lampaille joutuivat...

Lauantaina 27.4. ajeltiin Seutulaan viettämään Exåress-paimennuspäivää. Osallistujia jälleen kerran ilahduttavasti niin idästä kuin lännestäkin, lyhimmän automatkan sai tällä kertaa ratin takana viettää kasvattaja itse, mutta olipahan ainakin kahvi kuumaa ja eväät sopivan viileitä kun oli lähellä tehtyä tarjolla. Vielä kun ei tässä vaiheessa vuotta omalla kasvimaalla kasva muuta kuin aamiais-sämpylätaikinassa olleet nokkoset, mutta hyvin maistuivat kuitenkin kaikki eväät :) Päivään osallistui kymmenen koirakkoa, näistä yhdeksän Exåress kasvattia ja kymppinä tietty meidän ruotsinserkku Merri. Jokunen koirista oli jo ehtinyt lampailla tätä ennen käydä kerran tai ehkä toisenkin, mutta aika noviiseja oltiin muuten kyllä. Paikkana Primal Sense Farm Vantaan Seutulassa ja kouluttajana Mia Artela. Paikka ihan jees, mutta toi kouluttaja! Ihan super, ei voi muuta kuin lämpimästi suositella!! Mahtavan hyvä koiran- ja ohjaajanlukutaito ja ensimmäisen "kädestä pidetyn" kierroksen