"Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia."
Eeva Kilpi.
Meidän bouviermummelit ovat nyt poissa. Jo viime keväänä tein päätöksen, että molemmat lähtevät samaan aikaan, niin äiti kuin tytärkin. Nyt oli aika tehdä tuo raskas päätös, poissa on kantanarttuni sekä ensimmäinen oma kasvattini. Tytöt saivat molemmat nukkua ikiuneen sylissäni omassa kodissaan ja ihana eläinlääkärimme Piia sopi tuhkaamon kanssa, että parivaljakko myös tuhkataan yhdessä.
Meillä täällä ruuhka-Suomessahan on muutenkin hyvät eläinlääkäripalvelut ja ihan erityisesti kotikulmilla Nurmijärvellä. Ihan loistava eläinlääkäriasema Taikatassu Klaukkalassa supermukavine henkilökuntineen ja tämän vuoden alusta saatiin vahvuuteen myös kotikäyntejä tekevä Piia Pekkola (www.elainlaakaripalvelu.fi). Itse tunnen Piian jo vuosien takaa, ja lämpimästi suosittelen myös muillekin jotka eläinlääkäripalveluja syystä tai toisesta lähialueilla kotiinsa haluavat (esim. kasvattajille pentuetarkastuksiin ja tunnistusmerkintöihin jne.).
Bouvierin ikämittarilla mitattuna Silli ja Ninni elivät pitkän elämän. Ja kyllä, Sillin kutsumanimi oli ihan oikeasti Silli. Toista vastaavaa koirapersoonaa en taida ikinä enää saada. Se todellakin eli elämänsä intohimoisesti ihan loppuun asti. Oli aika lähteä, kun saappaat vielä pysyivät tassuissa!
Sen verran olen velkaa parhaille ystävilleni <3
Kommentit
Lähetä kommentti