Kesäkuun 16. päivä. Kuuma lauantaipäivä Salon kaikkien rotujen näyttelyssä. Vajaa pari viikkoa siihen, että Molly (Exåress Little More Bite) pääsee muuttamaan omaan kotiinsa.
Kotiin palattuani muut koirat olivat pihalla ja sinne menimme myös Ollin kanssa. Ja näinhän siinä sitten kävi...
Koska juuri tapahtumahetkellä katsoin toisaalle, voin vain olettaa että Molly juoksi päin pihallamme olevaa metalliaitaa jonka seurauksena vasemman etujalan kyynär- ja värttinäluut murtuivat. Heti kävi selväksi, ettei kyseessä ollut mikään pikkujuttu joten matka jatkui Tammiston Evidensiaan. Hyväksi onneksi päivystävä eläinlääkäri oli ortopediaan erikoistunut, joten neljän tunnin päästä kotiuduttiin jalka lastoitettuna ja jatkosuunnitelmat varsin selvänä.
Kotiin palattuani muut koirat olivat pihalla ja sinne menimme myös Ollin kanssa. Ja näinhän siinä sitten kävi...
Värttinäluun murtuman vuoksi päädyttiin leikkaukseen, jossa se korjattiin metallilevyllä. Leikkauksen suoritti 19.6. luotto-ortopedimme Mikael Morelius. Sitten alkoikin projektin vaikein osuus, eli Mollyn pitäminen rauhallisena. Tikkien poistoon asti rajoitettu liikunta, vain tarpeilla sai käydä kytkettynä. Tikkien poistossa 2.7. kaikki ok ja pikkuhiljaa saatiin pidentää kytkettynä liikkumista. Rauhallisena pysymisessä helpotti hieman kesän hirmuhelteet, mutta jotta ei vaan tosiaankaan tulisi mitään Strömsö-hommaa tästä, noin kuukausi leikkauksen jälkeen Molly alkoi ontumaan operoitua jalkaansa. Koiraa itseään ei asia mitenkään vaivannut, mutta kasvattajan mielenterveys alkoi tässä kohtaa olla jo aika mennyttä...
Kontrollikuviin oltiin menossa 30.7. ja ontuminen oli vahvinta edellisellä viikolla. Jolloin (tietenkin!!) ell-asema oli kiinni kesäloman vuoksi, eikä asiantuntevaa mielipidettä ollut tarjolla. Näitä leikkauksiahan kun ei rutiininomaisesti tehdä ihan kaikilla ell-asemilla. Hammasta purren odoteltiin siis kontrollia.
Kontrollikuviin oltiin menossa 30.7. ja ontuminen oli vahvinta edellisellä viikolla. Jolloin (tietenkin!!) ell-asema oli kiinni kesäloman vuoksi, eikä asiantuntevaa mielipidettä ollut tarjolla. Näitä leikkauksiahan kun ei rutiininomaisesti tehdä ihan kaikilla ell-asemilla. Hammasta purren odoteltiin siis kontrollia.
Maanantaina heti klo 9 oltiin vastaanotolla. Todettiin että ontuu, mutta minkäänlaista kipureaktiota ei palpoiden saatu. Koira siis unille kuvia varten ja haluatteko arvata...??? Aseman käytetyin laite, siis röntgen, ei suostunut toimimaan!! Se oli ylikuumentunut viikon lomailun vuoksi :D
Huoltomies ehtisi paikalle vasta puolenpäivän jälkeen, joten ei auttanut muuta kuin ottaa vähän lisää unta että jalka saatiin CT-kuvattua. Eipä ole sitä laitetta muuten ihan joka paikassa ja metallilevy tietenkin toi vähän lisähaastetta, mutta jalka saatiin kuin saatiinkin kuvattua. Ihan hyvältä näytti, joten päästiin ajelemaan kotia kohti ja kuvauksen aikana leikkauksessa ollut Miku pääsi katsomaan kuvat ja soittikin jo kotimatkalle hyvät uutiset, eli murtumalinja parantunut.
Tänä maanantaina Molly on vihdoinkin päässyt omaan kotiinsa. Ontuminen loppui täysin noin viikko sitten, mutta vielä otetaan rauhallisesti tulevien viikkojen ajan. Iso onni asiassa on se, että Mollyn omistajan ystävä on kirurgiaan erikoistunut eläinlääkäri, joka aikanaan voi poistaa metallilevyn. Muuten Molly olisi jäänyt tänne vielä odottamaan levyn poistoa ja siitä toipumista ennen muuttoaan.
Kaikenlaista sitä on vuosikymmenten varrella koirien kanssa sattunut, mutta kyllä tämä oli ihan sieltä vaikeimmasta päästä. Kiitos kaikille asiassa myötäeläneille. Isoin kiitos tietenkin Mollyn omistajalle ymmärryksestä ja hyvästä yhteistyöstä koiran parhaaksi! <3
Huoltomies ehtisi paikalle vasta puolenpäivän jälkeen, joten ei auttanut muuta kuin ottaa vähän lisää unta että jalka saatiin CT-kuvattua. Eipä ole sitä laitetta muuten ihan joka paikassa ja metallilevy tietenkin toi vähän lisähaastetta, mutta jalka saatiin kuin saatiinkin kuvattua. Ihan hyvältä näytti, joten päästiin ajelemaan kotia kohti ja kuvauksen aikana leikkauksessa ollut Miku pääsi katsomaan kuvat ja soittikin jo kotimatkalle hyvät uutiset, eli murtumalinja parantunut.
Tänä maanantaina Molly on vihdoinkin päässyt omaan kotiinsa. Ontuminen loppui täysin noin viikko sitten, mutta vielä otetaan rauhallisesti tulevien viikkojen ajan. Iso onni asiassa on se, että Mollyn omistajan ystävä on kirurgiaan erikoistunut eläinlääkäri, joka aikanaan voi poistaa metallilevyn. Muuten Molly olisi jäänyt tänne vielä odottamaan levyn poistoa ja siitä toipumista ennen muuttoaan.
Kaikenlaista sitä on vuosikymmenten varrella koirien kanssa sattunut, mutta kyllä tämä oli ihan sieltä vaikeimmasta päästä. Kiitos kaikille asiassa myötäeläneille. Isoin kiitos tietenkin Mollyn omistajalle ymmärryksestä ja hyvästä yhteistyöstä koiran parhaaksi! <3
Kommentit
Lähetä kommentti