Siirry pääsisältöön

Pentusuunnitelmia alkuvuodelle...!



Vuoden ensimmäiset pentusuunnitelmat ovat nyt tehtynä ja taputeltuna kun astutusmatka on takana. Alunperin en ajatellut käyttää Nadinea itse, mutta kun palapelin muut palaset alkoivat löytää omat paikkansa, päädyimme Nadin toisen omistajan Arjan kanssa siihen, että astutan sen nyt tästä juoksusta. Alunperin urosvalintakin oli toinen, mutta viime vuonna alkaneen hyperurikosuria -projektin myötä jouduin vaihtamaan suunnitelmia ja etsimään uroksen joka sopisi Nadinelle niin luonteen, terveyden kuin ulkonäönkin osalta.

Olen ollut supertyytyväinen viimekeväisen Feeling-pentueemme luonteisiin, joten kysyinkin niiden isän omistajalta Ewalta olisiko Elvis-isä käytettävissä ja jos olisi, voisiko sen testata. Ilokseni vastaus molempiin kysymyksiin oli kyllä  ja kun Elvis osoittautui hyperurikosurian osalta terveeksi, ei kantajaksi oli "plan B" sillä selvä!

Sitten alkoikin osio "kuinka hulluja pidetään jännityksessä"! Nadinen juoksujen olisi pitänyt alkaa jo marras-joulukuun vaihteessa, ja joulukuu on minulle yksi kiireisimmistä työkuukausista jolloin poissaolo on aika lailla mahdotonta. Juoksu onneksi alkoi vasta joulun aikoihin ja pyhistä johtuen progesteronitestien ottaminen oli soviteltava sen mukaan miten ell-asemat olivat auki. Otatan aina progesteronitestit kun tiedossa on pidempi astutusmatka, jotta matkapäivät pysyisivät minimissä. Niitä kun tuppaa kuitenkin kertymään ihan riittävästi ja borta bra, men hemma bäst! :)

Niinpä sitten tiistaina 2.1. progearvot olivat sitä luokkaa, että piti alkaa matkaa varaamaan... paitsi että laivat olivat pullollaan välipäivämatkustajia ja Ruotsin My Dog matkustajia. Koko laiva loppuunmyyty/koirapaikat loppu/autopaikat loppu jne. Onnistuin kuin onnistuinkin varaamaan meille paikat ja lähtöön oli aikaa rapiat pari tuntia... Kamat autoon ja kaikki kynnelle kykenevät tekemään mitä pystyivät, kepolla oli onneksi töissä poikkeuksellisesti iltavuoro niin ehti hoitamaan kesken jääneet työni loppuun, Ewa varasi majoituksen ja Arja ja Ari toivat koiran suoraan satamaan. Matkaseuraksi olin yrittänyt houkutella joululomailevaa kuopustamme, mutta hänen piti kuulema jäädä kotiin hoitamaan koiria. Pitäisköhän tästä päätellä jotain siitä, millaista matkaseuraa olen...? ;)

Keskiviikko meni ratin takana, perillä idyllisen kauniissa Oskarströmin pikkukaupungissa oltiin myöhään iltapäivällä. Ensimmäinen astuminen onnistui heti illalla ja uusinta torstaiaamuna ja klo 9 jälkeen oltiin taas baanalla. Ensimmäisellä etapilla junnattiin rekkojen takana, Jönköpingistä pohjoiseen mentiin räntä/loskalinjalla ja loppumatkasta sai pelätä vesiliirtoa. Pohjolan talvi! Ajokeleistä huolimatta oltiin perillä satamassa hyvissä ajoin ja perjantaiaamuna Helsingin satamassa josta matka jatkui suoraan Mäntsälään. Meillähän jylläsi joulun aikaan kennelyskä, joten minimoimme Nadinen tartuntariskiä.

Keskiviikkoiltana ehdin tapaamaan myös Elviksen kasvattajan Ingelan, oli mukava tavata ihan livenä ja jutustella koira-asioita sekä hänen että Ewan kanssa. Matkan aikana ehdin monesti miettiä onko tässä hommassa mitään järkeä ja tulinkin siihen tulokseen että ilman koiria elämä olisi varmasti hyvin toisenlaista ja kaveripiiri olisi hyvinkin erilainen, mutta millainen - sitä ei tiedä kukaan!

Nyt siis toivomme pentuja syntyväksi maaliskuun alussa. Odotan itse innolla tämän pentueen syntymää, pentueen vanhemmat ovat niin samasta puusta veistettyjä että rotutyypin toivon ainakin periytyvän hyvin vahvasti. Sormet ristissä ja peukut pystyssä!!










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Mistä toi sun kennelnimi oikein tulee…?”

Ja ihan alkuun selitys mitä kennelnimi tarkoittaa. Se ei siis tarkoita sitä, että sen haltijalla on erillinen kennelrakennus jossa koirat keskenään asuvat, vaan että kasvattaja on käynyt Suomen Kennelliiton kasvattajan peruskurssin hyväksytysti läpi, anonut ja saanut kasvattajanimen eli kennelnimen. Kennelnimi on ikään kuin koirien sukunimi. Se ei suoraan kerro niiden vanhempia, mutta kertoo kenen vastuulla pennut syntyvät.

Kenneli monesti mielletään koirahoitola -tyyppiseksi ammattimaiseksi toiminnaksi, vaikka suurin osa suomalaisista koirankasvattajista on ihan ns. kotikasvattajia. Niin myös meilläkin. Asuntomme alakerrassa on pieni kenneltila koirille, koirien pesuhuone, tarvikkeiden säilytystila sekä erillinen Pentula joka pentujen aikana ja myös väliaikoina toimii työhuoneenani. Noin kolmen viikon ikäisinä pennut emänsä kanssa muuttavat kanssamme yläkerran asuintiloihin, joissa sijaitsee myös kotitoimistoni ja siksi pentuja meillä kutsuta…

Koiranomistajan raskas vastuu

"Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia."
Eeva Kilpi.

Meidän bouviermummelit ovat nyt poissa. Jo viime keväänä tein päätöksen, että molemmat lähtevät samaan aikaan, niin äiti kuin tytärkin. Nyt oli aika tehdä tuo raskas päätös, poissa on kantanarttuni sekä ensimmäinen oma kasvattini. Tytöt saivat molemmat nukkua ikiuneen sylissäni omassa kodissaan ja ihana eläinlääkärimme Piia sopi tuhkaamon kanssa, että parivaljakko myös tuhkataan yhdessä. 

Meillä täällä ruuhka-Suomessahan on muutenkin hyvät eläinlääkäripalvelut ja ihan erityisesti kotikulmilla Nurmijärvellä. Ihan loistava eläinlääkäriasema Taikatassu Klaukkalassa supermukavine henkilökuntineen ja tämän vuoden alusta saatiin vahvuuteen myös kotikäyntejä tekevä Piia Pekkola (www.elainlaakaripalvelu.fi)…