Siirry pääsisältöön

Tervetuloa Exåress blogiin!

Blogia päivitetään säännöllisen epäsäännöllisesti ja sen tarkoituksena on toimia muiden medioiden lisänä ja tukena. Kotisivulta www.bouvier.fi tulee jatkossakin löytymään kaikki Exåress-kasvatustyön faktatieto. Facebook-sivustoltamme löydät tuoreimmat uutiset ja tulokset lyhyesti, samoin kuvatervehdykset ja pentukuvat päivittynevät sinne useimmiten.

Blogissa puolestaan on tarkoitus käsitellä asioita, jotka vaativat vähän enemmän kirjoitustilaa ja myös lukijalle mahdollisuutta keskittyä tekstiin somen "pikaselauksen" sijasta.

Tulospalvelua tai henkilökohtaista päiväkirjaa tästä blogista ei siis ole tarkoitusta tehdä ja siksi pääasiallisen kirjoittajan lisäksi saattekin lukea tekstejä myös muilta Exåress Teamiin kuuluvilta kirjoittajilta.

Toivottavasti viihdytte myös täällä blogin puolella ja palautetta saa mielellään laittaa vaikkapa säpolla osoitteeseen exaress@bouvier.fi :)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyperuricosuria in the Schapendoes breed

January 2017 one of my puppy buyers reported that her dog had been diagnosed with urate sediment in the dog’s urine. At that point I honestly answered that I had never before heard of urate problems in our breed. Working in the animal feed field, I am familiar with different types of urine stones and with how to avoid certain problems through feed and diet. Talking about urine stones, it’s crucial to separate between different types of stones!

Only a few weeks later, I came across a discussion on social media about the same problem with other schapendoeses -- and there seemed to be quite a few of them! I therefore dediced to look into this matter in more detail. Neither of the parents of my litter had ever had any problems, but out of curiosity I decided to gene test the whole litter of eight puppies. Three healthy non-carriers, and five healthy carriers. Not quite the result I was expecting!

Hyperuricosuria (HUU) is considered to be a disorder that was transmitted from wolves to dog…

Ihan ei mennyt kuten Strömsössä...

Kesäkuun 16. päivä. Kuuma lauantaipäivä Salon kaikkien rotujen näyttelyssä. Vajaa pari viikkoa siihen, että Molly (Exåress Little More Bite) pääsee muuttamaan omaan kotiinsa.

Kotiin palattuani muut koirat olivat pihalla ja sinne menimme myös Ollin kanssa. Ja näinhän siinä sitten kävi...



Koska juuri tapahtumahetkellä katsoin toisaalle, voin vain olettaa että Molly juoksi päin pihallamme olevaa metalliaitaa jonka seurauksena vasemman etujalan kyynär- ja värttinäluut murtuivat. Heti kävi selväksi, ettei kyseessä ollut mikään pikkujuttu joten matka jatkui Tammiston Evidensiaan. Hyväksi onneksi päivystävä eläinlääkäri oli ortopediaan erikoistunut, joten neljän tunnin päästä kotiuduttiin jalka lastoitettuna ja jatkosuunnitelmat varsin selvänä.
Värttinäluun murtuman vuoksi päädyttiin leikkaukseen, jossa se korjattiin metallilevyllä. Leikkauksen suoritti 19.6. luotto-ortopedimme Mikael Morelius. Sitten alkoikin projektin vaikein osuus, eli Mollyn pitäminen rauhallisena. Tikkien poistoon asti raj…
”Mistä toi sun kennelnimi oikein tulee…?”

Ja ihan alkuun selitys mitä kennelnimi tarkoittaa. Se ei siis tarkoita sitä, että sen haltijalla on erillinen kennelrakennus jossa koirat keskenään asuvat, vaan että kasvattaja on käynyt Suomen Kennelliiton kasvattajan peruskurssin hyväksytysti läpi, anonut ja saanut kasvattajanimen eli kennelnimen. Kennelnimi on ikään kuin koirien sukunimi. Se ei suoraan kerro niiden vanhempia, mutta kertoo kenen vastuulla pennut syntyvät.

Kenneli monesti mielletään koirahoitola -tyyppiseksi ammattimaiseksi toiminnaksi, vaikka suurin osa suomalaisista koirankasvattajista on ihan ns. kotikasvattajia. Niin myös meilläkin. Asuntomme alakerrassa on pieni kenneltila koirille, koirien pesuhuone, tarvikkeiden säilytystila sekä erillinen Pentula joka pentujen aikana ja myös väliaikoina toimii työhuoneenani. Noin kolmen viikon ikäisinä pennut emänsä kanssa muuttavat kanssamme yläkerran asuintiloihin, joissa sijaitsee myös kotitoimistoni ja siksi pentuja meillä kutsuta…